No niin kirjoitin jo pitkän pätkän ja kuinka ollakkaan onnistuin hävittämään sen jonnekkin hyberavaruuteen. Hyvä minä. 
Mutta kuitenkin tässä tämä sitten on. Kauan olen tätä aloitellut. Miettinyt olenko sittenkään valmis tähän vai en. Mutta tässä sitä nyt sitten mennään. Valmis tai ei. Osin tämän käynnistäminen kesti, muka ajanpuutteen takia. Kai sitä aikaa olisi saanut, kun olisi vain ottanut, mutta nukkuakkin pitää välillä kuulemma.  
Tänään päätin aloittaa ihan siitä syystä, että eilen sitten kävi taas niin kivasti, että päästin kotona aikamoisen määrän kirosanoja. Onneksi kello oli sen verran paljon, että Rafu oli jo nukkumassa joten ei tarvinut käyttää verukesanoja vaan sain käyttää niitä painokelvottomia sanoja ihan oikeasti. En tiedä helpottiko se yhtään sen enempää, mutta voin kertoa, että ainakin kohde johon sanat olivat tarkoitettuja tietää, että silloin olen todella vihainen. 

Olen nyt leiponut vaikka mitä anopin 70-vuotispäiviä varten. Eilen illalla sitten täytin voikkarikakkua ja jätin sen keittiönpöydälle muka todlle kauan reunasta odottmaan, että mies vie sen autotallin jääkaappiin, kun keittiöön ei mahdu ja itse en sitä sinne jaksanut kantaa, koska se on aika kookas ja painaa ihan kivasti. No miehet...niin no eihän ne ihan heti kuitenkaan nouse sieltä sohvalta, pitää odottaa mainostauko tai että ohjelma loppu tms. Siinä sitten muita askareita tehdessäni kuulin keittiöstä jotain outojo ääniä ja menin katsomaan niin eikös siellä sitten tämä meidän pikku tuholainen...TIUHTI ollut takajaloillaan kurottautuneen niin pitkäksi kuin ikinä pystyi ja söi niin nopeasti kuin ikinä pystyi voikkarikakkua muovineen päivineen!!! angry Voin kertoa, että siinä ei sanoja eikä ääntä säästelty.
Koira sai kyllä jalat alleen siitä huolimatta, että ne sutii kivasti laminaatilla. Siis tämä pentu on niin ahne ja tekee niin paljon pahojaan verrattuna Windaan, että aaaaarrrgghh...mulla on harmaat hiukset ennen kuin tuo pentu on yhden vuoden. Ihan saman minkä verran sillä on virikkeitä. Se on kyllä sellainen hulivili, että huh huh.  Huono puoli tuossa on nyt sitten, että siinä tosiaan oli sitä elmu-kelmua päällä ja se ei oikein hyvää tee. Voi olla, että muutenkin menee koiran maha sekaisin eikä mitään voi olla, vaan menee. Ainakin näistä hajuista päätellen. No onneksi olkoon vain meidän kahdelle koiravahdille Jamille (joka tulee lomille intistä) ja Mikolle jotka jäävät kotiin, kun me muut lähdemme laivalle juhlimaan anopin 70v juhlia vielä päiväjuhlien jälkeen wink ei käy kateeksi. 

Eilen illalla koira vältteli läheisyyttäni eli tiesi kyllä tehneensä pahojaan. Tänä aamuna kyllä, kun siirryin sohvalle isännän käynnistäessä traktorin tuolla makkarissa, Tiuhti vinkui syliini nukkumaan ja niin me sitten nukuimme pitkän tovin sylikkän sohvalla, heti sen jälkeen, kun Tiuhti oli pessyt puolet naamastani, toisen korvan ja käteni. 

Meillä näyttää kyllä kaikki tietävän milloin äiti on vihainen. Koirat luikkii karkuun kun aloitan painokkaana jonkin sanan joka alkaa P:llä, lapset tietää, että äiti on vihainen, kun äiti sanoo koko nimen. Tosin Rafu laittaa kädet korvilleen joko toisen nimensä tai kolmannen nimensä kohdalla ja huutaa itse sukunimensä laugh mutta tietää kuitenkin, että nyt äiti on vihainen. Isäntäkin tietää jo kuulemma naaman ilmeestä, että nyt on emäntä kiukkunen tai siitä miten mulla on kädet...no ei varmasti oo ku Justiinalla en usko. Ei varmasti oo...Ei voi olla...Pitääkin ruveta seuraamaan ettei vaan ole. Mutta ihan hyvä, että jokainen tietää koska äiti on vihainen niin ehkä säästyvään yhteenotoilta ja kaikilla on paljon mukavampaa ja yhteistyö sujuu paljon paremmin. Paitsi, että Tiuhti...se Per...e on taas pahoilla teille...ainoa kukka joka mulla enää on saa kyytiä tällä hetkellä. Ihan uskomatonta. Eli ensi kertaan taas. Nyt Tiuhtia komentamaan sitten kakkuja koristamaan ja tänään juhlitaan anoppia. Ihanaa lauantaita kaikille.